Anna minulle kolme sanaa

Havahdun hätkähtäen kaamean kutiavaan nenään. En ehdi niistää enkä edes etsiä nenäliinaa, kun salakavalasti kimppuun hiipinyt aivastus pärskähtää ilmoille ollen niin voimakas, että olen pudota sängystä.

 

Nousen istumaan ja tajuan palelevani. 

 

Peitto on valunut ulos pussilakanasta ja kierähtänyt lattialle. Pyyhin nenän tyynyn alta löytämääni ryppyiseen nenäliinaan ja vilkuilen ulos verhonraosta. Ulkona on kaunis, kuulas talviaamu. Kalpea aurinko paistaa matalalta luvaten hyvää hiihtosäätä. Pitäisiköhän?

 

Pohdin ja jahkailen mietteissäni sängynreunalla istuen, hieron unihiekkaa silmistäni. Kuulen, miten äiti kopistelee häärätessään keittiössä. Nappaan villasukkani mummin kapiokirstun päältä ja vedän ne jalkaan. Lämmikkeeksi yöpaidan päälle puen kirppikseltä vuosia sitten löytämäni froteisen kylpytakin, jossa on paljon päivänkakkaroita. Se alkaa olla jo lahoamispisteessä, mutta on ylivoimaisesti paras rentoiluvaate, minkä tiedän. Vietän siinä kaikki loma-aamut ja kotiviikonloput, jos ei tarvitse laittautua. 

 

”Huomenta”, yritän sanoa äidille pirteästi mennessäni alakertaan keittiöön, mutta huomaankin kuiskaavani. Ääntä ei kuulu, kurkusta tulee pelkkää pihinää. 

”Huomenta…voi, oot sie kippee?” Äiti päivittelee, pysähtyy häthätää silittämään yön jäljiltä pörröistä tukkaani ja menee sitten ottamaan kahvipannun. 

”Kaadetaanko jo?”

”Joo”, pihisen ja istun pöytään. Kaadan kahvin sekaan lorauksen kauramaitoa ja otan korista ison croissantin. Se on ihanan tuore ja voisin syödä niitä monta.

”Saitsie nukuttuu?”

 

Nyökkään äidille ja tunnen samassa, miten kurkkua kutittaa. Meinaa yskittää.

 

”Ootkohan sie vilustunut? Sait sie eilen kylmää, ko olitte menossa?” Äiti tiedustelee pienet lempeät silmät huolesta pyöreinä. Kohautan vain olkiani, koska en pysty vastaamaan. Äiti nousee tuoliltaan ihmeen ketterästi ollakseen 75-vuotias ja pyyhältää jääkaapille. 

 

”Mie laitan siulle terveysjuomaa, ni saat vitamiinia”, äiti touhuaa ja penkoo jääkaapista lehtikaalia, avokadoa, banaania, kurkkua, kaalia, mustaherukoita ja omenoita. Keittiön työpöytä alkaa näyttää jo koulun kasviolta! 

 

Seuratessani toisella silmällä äidin puuhailua ja viimeistellessäni toista croissantia mietin, olisinko sittenkin saanut kylmää, kun painoimme tyttöjen kanssa hirmuista ravia pitkin Helsingin mukulakivikatuja alennusmyynnistä toiseen koko lauantain. Onhan se mahdollista. 

 

Mieleeni palaa viime yön uni. Siinä ei ollut päätä eikä häntää muuten, mutta ainakin siinä oli kesä. Kävelin joidenkin kaverieni kanssa kohti Kaivopuistoa. Minulla on kaunis rönsyilevä mekko päällä, kieloja hiuksissa ja ilmassa tuoksui meri. Yhtäkkiä seisoin Olympiaterminaalin vieressä, nojasin kaiteeseen. Huomasin vellovalla merellä pomppivat poijut ja ajattelin, siellä onkin tuulista. Katselin sisään vaeltavia lapsiperheitä; vauvat jokeltelivat ja joku pieni poika heilutteli minulle tosi rumaa käsinukkea. Näin terminaalin ovella ison mainoksen, jossa luki ”kesäjuomat ilman veroa”. Ja samassa, tietenkin, koska unessa oltiin, Tähtitorninmäki häämötti jo edessäni. Sinne oli kuitenkin vielä ylämäki käveltävänä, ja aloin olla tosi väsynyt. 

 

Ihmisjoukot harvenivat, mutta vastaan tuli poro, sellainen täysikokoinen hirvas! Eikä se tuntunut unessa ollenkaan mahdottomalta. Poro häipyi jonnekin taka-alalle, ja äkkiä edessäni seisoi lehmä, jolla oli meripihkan väriset silmät. Kävin ottamaan lehmästä valokuvaa sen erikoisten silmien takia, mutta kuvaan ilmestyikin orava, joka piteli pikkuruista keltaista sateenvarjoa. Siihen uni päättyi. Kieltämättä melko surrealistinen yö. Sääli, että ihminen muistaa niin häviävän pienen osan unistaan!

 

”No niin, hörppäähän tuosta!” Äiti kiikuttaa eteeni ison lasin syvänvihreää paksua pirtelöä, jonka keskellä sojottaa pahvinen pilli kuin keihäs.

”Tuleeks tää edes läpi tästä?” kähisen, kun terveysjuoma vaikuttaa enemmän hyytelöltä kuin pirtelöltä.

”Ääntä kohti vaan! Ja ota lusikka, jos ei muuten onnistu”, äiti sanoo ja nakkaa pitkävartisen jäätelölusikan eteeni.

 

Pirtelö on maukasta, itse asiassa tosi hyvää! Tunnen vitamiinien asettuvan taisteluun flunssaviruksia vastaan joka imaisulla. Äiti kaataa itselleen kupin kahvia ja istahtaa vakiopaikalleen selaamaan naistenlehteä, jonka kannessa komeilevat Paula Vesala ja Mira Luoti. Jokin juttu maalla asumisen unelmasta kiinnittää äidin huomion.

 

”Täs jutussa oli hyvä ohje, pitää ottaa se talteen. Oliiviöljykakku”, äiti sanoo.

 

Istuskelemme kaikessa rauhassa keittiön hiljaisuudessa. Kumpikin viipyilee omissa ajatuksissaan. Olohuoneesta kuuluu kaappikellon raksutus. Oma oloni on selvästi flunssainen, joten hiihtäminen jää tältä lomalta väliin. Nenää kutittaa niin, että tekisi mieli työntää sinne piipunrassi.

 

Hetken kuluttua etuovi käy ja isä tulee sisään, posket punoittaen ja silmät kirkkaana.

”Mitäs miun tytöt täällä…aamukahvilla?” Isä sanoo ja pieni hymy karehtii suupielessä.

”Joo. Tää mei tyttö on nuhassa”, äiti raportoi.

”No siun pittää levätä nyt.” Isä riisuu hiihtokamppeet pois ja tulee keittiöön juomaan ison lasin vettä. 

”Oli siellä ladulla porukkaa. Ja jäällä. Siellä on hyvä hiihtää teräsjäällä nyt. Ihan rannassa oli vaan semmosta sohjon solsketta.”

 

Pienen raukean hiljaisuuden jälkeen isä laittaa lasin tiskipöydälle ja lähtee suihkuun. Äiti jää kirjoittamaan muistiin kakkuohjetta. Minä kipuan takaisin yläkertaan vanhaan huoneeseeni ja painun peiton alle. Pussilakana jää sängyn jalkopäähän myttyyn. Ennen unen tuloa ehdin vilkaista ikkunasta ulos ja havaita vilskeen lintulaudalla.

 

Orava seisoo pienen lintumökin katolla ja yrittää nähdä ikkunastani sisään.

 

Sari Ahonen 2.4.2025

 

Tämä harjoitus on kirjoitettu IG-tilillä @kirjavatkirjaimet annetun toimeksiannon mukaan. "Anna minulle kolme sanaa, niin sisällytän ne kertomukseen".

 

Saadut sanat olivat pussilakana, kirstu, kuulas, vellova, rönsyilevä, kopistella, hyytelö, päivänkakkara, jahkailla, myynti ilman veroa, rönsyilevä, valokuva, käsinukke, ravi, keihäs, poiju, croissant, mukulakivi, kuiskata, häärätä, häviävä, häthätää, villasukka, unelma, orava, teräsjää, solske, hirvas, meripihka, piipunrassi, oliiviöljy, sateenvarjo, kielo, tähtitorni, kasvio, luoti, pirtelö, lehmä, jokeltaa, salakavalasti.

 

Sanoja on taivutettu.